Kaikki tuntevat kiusallisen tilanteen, jossa nimi, sana tai asia ei palaudu mieleen, vaikka miten yrittäisi. Näin käy useimmin erityisen väsyneenä tai rasittuneena. Mistä tietää, mikä on hetkellistä ja normaaliksi laskettavaa, mikä taas oire dementoivasta aivosairaudesta?

Neurologin, lääketieteen tohtorin Kati Juvan mukaan tätä ei aina tiedäkään: siksi saatetaan tarvita tarkempia tutkimuksia, kun muistissa tai muissa kognitiivisissa taidoissa ilmenee häiriöitä.

Varsinkin Alzheimerin taudissa ennakoivat oireet tai taudin alkuvaiheen muistiongelmat ovat samantyyppisiä kuin vaikkapa väsyneellä tai masentuneella esiintyvät muistihäiriöt.

Tiedetään myös, että Alzheimerin tauti antaa itsestään ennakoivia, vähäisiä oireita ennen kuin tauti on edennyt kliinisesti diagnosoitavaksi sairaudeksi.

Dementoivien sairauksien riskitekijöitä ovat iän lisäksi diabetes ja kohonnut verenpaine, samoin korkea kolesterolitaso. Lisäksi aiemmat aivovammat, vakava masennus ja raju alkoholin käyttö lisäävät dementian riskiä.

Jatkuva unohtelu vakavaa

Alzheimerin taudin alkuvaiheessa uusien taitojen ja tietojen omaksuminen sekä oppiminen vaikeutuvat. Myös lähiaikoina sovitut, puhutut tai tapahtuneet asiat voivat unohtua.

– Yhtä hälyttävää oiretta ei välttämättä ole. Hullujakin lapsuksia voi joskus tapahtua kenelle tahansa, Juva muistuttaa.

Jos joudut hakemaan silmälasejasi asunnostasi, mutta löydät ne lopulta jostakin viidestä todennäköisestä paikasta, tämä ei ehkä ole viite aivosairaudesta. Se voi myös kertoa hajamielisestä ”professorityyppisestä” luonteesta tai hetkellisestä huolimattomuudesta.

– Huolestuttavaa on esimerkiksi se, että jatkuvasti hävittää tavaroitaan. Sen sijaan kuka tahansa silloin tällöin unohtaa mitä on sovittu, esimerkiksi sovitun tapaamisen.

Erityisen hälyttävää on, jos unohtaa hiljan tapahtuneita asioita. Se viittaa vakavaan tallennuksen häiriöön aivoissa.

Koulutus hämää

Kati Juva sanoo, että Alzheimerin taudin oireiden tulkinnasta on vaikea lausua yleispäteviä totuuksia. Korkea koulutustaso ja älykkyys voivat korvata ja peittää sairauden alkuvaiheessa muistipulmia.

Tulkintaa vaikeuttaa sekin, että ikääntyessä useimmat ihmiset hieman hidastuvat sekä päättelyssään että muistitoiminnoissaan, osana luonnollista vanhenemista.

Näistä syistä muistihäiriöiden ja muiden tiedonkäsittelyyn liittyvien pulmien tulkinta pitäisi aina suhteuttaa henkilön persoonallisuuteen, koulutukseen, ikään ja henkisiin kykyihin.

Alzheimerin taudin alkuvaiheessa ongelmat liittyvät muistiin, mutta sairaus ei heti vaikuta päättelyyn tai muuhun tiedonkäsittelyyn liittyvään toimintaan.

Vaativa työ paljastaa

Monesti lievistä muistihäiriöistä kärsivä potilas on itse hyvä arvioimaan tilannettaan.

– Ihminen saattaa pärjätä hyvin muistitesteissä, silti hän kokee muistinsa huonontuneen. Sitä lääkärin kannattaa kuunnella.

Vaativassa ja nopeaa omaksumiskykyä edellyttävässä työelämässä dementoivan sairauden ennakoivat oireet paljastuvat aiemmin kuin entisaikojen agraariyhteisössä: nuorena opitut maanviljelystaidot eivät hevin häviä, vaikka muisti on huonontunut. Kohtalaisen dementoitunut pärjäsi agraariyhteisössä sairautensa kanssa pitkään, etenkin kun hän sai toimia tutussa toimintaympäristössä.

Turhaa vähättelyä

Usein omaiset, mutta varsinkin muistihäiriöstä kärsivä itse, laskee todelliset muistihäiriöt ikääntymisen tiliin. Kyse voi olla halusta torjua sairaus.

– Saatetaan sanoa, että ”muistini on huonontunut niin kuin kaikilla muillakin tämänikäisillä” tai että ”lapsenikaan ei muista asioita”, Juva sanoo.

– Mitä aiemmin lääkäriin hakeudutaan, sen parempi. Viimeistään kuitenkin siinä vaiheessa, kun muistamattomuus aiheuttaa ongelmia ihmissuhteissa ja raha-asioiden hoidossa, on syytä selvittää mistä on kyse.

Muistihäiriöiden alkuvaiheen tutkimuksiin kuuluu perusteellinen haastattelu. Myös omaisen kuuleminen on usein hyödyllistä, jotta saa tarpeeksi laajan kuvan ongelmista.

Alkuvaiheessa tehdään muistin ja muiden henkisten kykyjen selvitys testein. Nykyisin suositellaan käytettäväksi Yhdysvalloissa kehitettyä CERAD-tehtäväsarjaa. Tehtäväsarjat eivät kuitenkaan yksinään kerro koko totuutta muistihäiriöiden syistä. Monet tekijät, kuten motivaation puute tai masennus, voivat heikentää tulosta.

Hoito hidastaa tautia

Dementoiviin aivosairauksiin on kehitetty tehokkaasti oireita lieventäviä lääkkeitä, sairauden etenemistä ne eivät kuitenkaan estä. Joidenkin uusien tutkimusten mukaan näyttää kuitenkin siltä, että lääkkeet voivat hieman hidastaa sairauden kehittymistä. Mitä varhemmin lääkehoidon aloittaa, sen parempi teho hidastavalla vaikutuksella näyttäisi olevan.

– Vaikuttaa siltä, että nykyisin lääkkein saadaan oireenmukaisen hoidon lisäksi myös jonkin verran hermosoluja suojaavaa vaikutusta.

Alkuvaiheessa potilaalle pyritään tekemään hoito- ja kuntoutussuunnitelma. Varsinainen muistikuntoutus ei useimmissa dementoivissa aivosairauksissa ole kuitenkaan kovin hyödyllistä hoitoa. Aktiivisen ja vireän elämäntavan säilyttäminen on joka tapauksessa tärkeää.


Dementiat

Kaikki dementoivat aivosairaudet heikentävät älyllistä suorituskykyä. Ne etenevät ja rappeuttavat aivoja.

1. Alzheimerin tauti on yleisin, sitä sairastaa noin 80 prosenttia dementiapotilaista. Sitä sairastetaan keskimäärin kymmenen vuotta, mutta yksilöllinen vaihtelu on suurta. Tauti luokitellaan alkamisiän mukaan varhaisella iällä (alle 65-vuotiaana) ja myöhäisellä iällä alkavaan tyyppiin.
2. Lewyn kappale -dementia on oireistoltaan välimuoto Alzheimerista ja Parkinsonin taudista: tiedonkäsittelyyn liittyvien oireiden lisäksi potilas liikkuu hitaasti, jäykästi ja lyhyin askelin. Lewyn kappale -taudille ovat tyypillisiä myös elävät näköhallusinaatiot.
3. Vaskulaarinen dementia on yleiskäsite ryhmälle erilaisia dementoivia aivoverenkiertosairauksia. Ne ovat osa sekatyppistä dementiaa. Vaskulaarisen aivosairauden muutokset yhdistyvät sekatyyppisessä dementiassa Alzheimerin tautiin.
4. Otsalohkodementia on hyvin harvinainen. Sen oireistoon kuuluvat alkuvaiheessa muun muassa apatia sekä holtittomuus puheessa ja käyttäytymisessä.
5. Harvinaisia dementioita aiheuttavia sairauksia tunnetaan monia. Osa niistä on perinnöllisiä.

Janne Ora, Hyvä Terveys