Kaihilla tarkoitetaan mykiön samentumaa, joka vaikeuttaa valon kulkua verkkokalvolle. Tämän seurauksena näkö heikkenee eikä enää korjaannu laseilla. Kaihi on tavallisimpia heikkonäköisyyden syitä maailmassa. Se on yleensä iän mukanaan tuoma vaiva. Noin kolmasosalla yli 65-vuotiaista on kaihi ainakin toisessa silmässä.

Riskit
Naisilla kaihin riski on hieman suurempi kuin miehillä. Ikääntymisen lisäksi kaihin kehittymiseen vaikuttavat muun muassa perinnölliset tekijät, altistuminen auringon ultraviolettisäteilylle ja diabetes. Epäterveelliset elintavat sekä tupakointi ja alkoholinkäyttö lisäävät kaihiin sairastumisen vaaraa. Mykiön samentumisen riskiä lisäävät myös silmävammat ja -leikkaukset.

Oireet
Kaihin ensimmäisiä oireita on näöntarkkuuden asteittainen huononeminen. Kaihi paksuntaa mykiötä, jolloin lukulaseja tarvitseva saattaa jonkin aikaa nähdä lähelle ilman lasejakin. Samalla kuitenkin kaukonäkö heikkenee. Lukunäkö muuttuu pian taas huonommaksi, kun kaihi etenee.

Kaihi myös heikentää silmän kontrastiherkkyyttä, mikä aiheuttaa näkövaikeuksia hämärässä. Myös värien erottaminen saattaa vaikeutua. Lisäksi kaihi voi aiheuttaa syvyystarkkuuden häviämistä. Etäisyyksien ja korkeuserojen hahmottaminen vaikeutuu etenkin, jos kaihi on voimakkaampi toisessa silmässä. Kaihin oireisiin kuuluvat toisinaan myös yhdessä silmässä esiintyvät kaksoiskuvat. Kaihin eteneminen on hyvin yksilöllistä ja sairauden kehittymistä on hankala arvioida etukäteen.

Usein kaihipotilaat huomaavat näön heikkenemisen tarkkaa lähinäköä vaativissa arkiaskareissa. Silmät väsyvät helposti esimerkiksi lukiessa. Jos kaihi huonontaa elämänlaatua ja selviytymistä arkiaskareissa, on syytä hakeutua leikkaukseen.

Hoito
Harmaakaihidiagnoosin tekee silmätautien erikoislääkäri. Leikkaus on ainoa tapa helpottaa vaivaa. Erityisesti leikkaukseen on aihetta silloin, kun sairaus silmän takaosassa vaatii hoitoa ja seurantaa. Tärkeintä kuitenkin on, että potilas itse kokee hyötyvänsä leikkauksesta.

Esitutkimuksessa lääkäri arvioi näöntarkkuuden ja tutkii silmät huolellisesti. Tuolloin myös otetaan mitat yksilöllistä tekomykiötä varten. Itse leikkauksessa potilaan silmään tehdään ultraäänellä pieni viilto, jonka kautta lääkäri poistaa samentuneen mykiön ja korvaa sen tekomykiöllä. Tavallisesti leikkaukseen riittää pintapuudutus ja sairaasta pääsee pois jo muutaman tunnin kuluttua. Seuraavana päivänä lääkäri tarkastaa leikatun silmän. Sitä seuraavat jälkitarkastukset ovat tavallisesti kuukauden sekä vuoden kuluttua leikkauksesta.

Vain onnistunut jälkihoito takaa hyvän leikkaustuloksen. Silmää on syytä varoa leikkauksen jälkeisinä viikkoina. Leikattuun silmään tiputetaan antibioottitippoja viitisen kertaa vuorokaudessa 3–4 viikon ajan. Jos potilas ei esimerkiksi ikääntymisen takia pysty itse laittamaan tippoja silmiinsä, täytyy hänelle hankkia apua tätä varten. Silmänpaineen hoitamiseksi riittää tavallisesti ennen leikkausta käytettävä silmänpainetta alentava lääkitys.

Silmää on seurattava tarkasti leikkauksen jälkeen. Jos esimerkiksi silmää alkaa särkeä tai näkö yhtäkkiä heikkenee, on kiireesti otettava yhteyttä silmän leikanneeseen sairaalaan.

Lähde: Käypä hoito -suositus
www.kaypahoito.fi