Olipa lisäainetietoutesi niin tai näin, ole huoleti – ne lisäaineet, joita ruoassamme on, on tutkittu ja turvallisiksi havaittu. Näin vakuuttaa elintarviketieteiden tohtori, dosentti Marina Heinonen Helsingin yliopistosta.

Herkistyminen ruoan lisäaineille on harvinaista, mutta silti moni haluaisi vaihtaa lisäaineettomaan. Miksi, kysyy lisäaineiden asiantuntija, sillä turvallisiksi todetut lisäaineet ovat tärkeä osa teollista ruoanvalmistusta.

– Ei lisäaineita huvin vuoksi ruokatarvikkeisiin lisätä, kyllä niillä on oma, hyödyllinen käyttötarkoituksensa. Ne esimerkiksi värittävät, makeuttavat ja säilyttävät elintarvikkeita, hän perustelee.

Heti kärkeen Heinonen haluaa selventää, ettei lisäaineita saa sotkea vieraisiin aineisiin. Siinä, missä EU:n Elintarviketurvallisuusvirasto Evira valvoo tiettyjen lisäaineiden käyttöä elintarvikkeissa, se vahtii samalla, ettei ruokaamme pääsisi vaarallisia, vieraita aineita.

– Vierasaineita ovat esimerkiksi raskasmetallit ja ympäristömyrkyt tai vaikkapa eläinten hoidossa käytettävien lääkeaineiden jäämät.

Osaatko purkaa E-koodit?

Elintarvikkeisiin saa Euroopassa lisätä noin kahtakymmentä eri lisäaineryhmää, jotka sisältävät omat E-koodinsa yksittäisille lisäaineille. Lisäaineryhmiä ovat esimerkiksi hapettumisen estäjät ja säilöntäaineet eli pilaantumista estävät lisäaineet, elintarvikevärit tai ruokien sakeuttajat ja emulgaattorit. Rajansa kuitenkin lisäaineiden määrilläkin: niitä saa lisätä elintarvikkeeseen vain sallitun annoksen.

Suuri osa lisäaineista tulee luonnosta, varsinkin kasvikunnasta. Elintarviketeollisuus käyttää väriaineina muun muassa porkkanasta tuttuja karotenoideja, punasipuleita ja karviaisia värittäviä antosyaaneja sekä kesäiset lehtipuut viherryttävää klorofylliä.

– Jopa sininen väri, jota ei äkkiseltään mieltäisi luonnosta lähteväksi, on usein peräisin levästä. Kananmunasta ja soijasta saadaan emulgaattoreita ja kasvien orgaanisista hapoista säilöntäaineita.

Lähes kaikissa elintarvikkeissa on lisäaineita, Marina Heinonen huomauttaa. Vain peruselintarvikkeet, kuten kasvikset, hedelmät, liha, kala, maito, kaurahiutaleet tai kotimainen omena, ovat lisäaineettomia.

– Jos taas katsotaan aivan ääripäätä, runsaasti lisäaineita löytyy etenkin lihaliemivalmisteista, pussikeitoista, vaahdotetuista kermasuklaavanukkaista, light-virvoitusjuomista ja karkeista.

Lisäaine luo värin ja rakenteen

Mutta miksi lisäaineita? Eikö kuka tahansa kuluttaja valitsisi mieluummin lisäväriaineettoman jätskin kuin porkkanan karoteenilla kellastetun version?

Ei välttämättä. Ruoan väri on tutkimusten mukaan tärkeässä osassa ruokailua, sillä maistaminen on pitkälle näköaistin ryydittämä tapahtuma: ruoan ulkonäöllä ja värillä on iso merkitys sille, mitä ostamme ja syömme.

Lisäaineiden käytöllä voidaan antaa elintarvikkeelle esimerkiksi halutunlainen rakenne. Ilman sakeuttamisaineita pöytämargariinimme ei olisi siinä muodossa kuin sen olemme oppineet tuntemaan tai aurinkokuivattu tomaattilevite sopivan muhevaa siveltäväksi leivälle.

– Lisäaineita välttelevä saattaa joutua sellaistenkin terveysvalintojen eteen, ottaako emulgoimaton ja rasvan laadultaan raskas täysruokakerma vaiko vaihtaa se rypsiöljypohjaiseen mutta sakeutusaineilla varustettuun kevytruokavalmisteeseen.

Oma pointtinsa etenkin vegaaneille on, milloin lisäaine on eläimestä, milloin kasvikunnasta.

– Aika hyvin tieto mielestäni on tarjolla kuluttajille tuoteselosteessa. Usein valmistaja kertoo, onko lisäaineen rasvahappojen lähteenä eläinperäinen rasva vaiko kasvirasva.

Jos haluaa tarkoin varmistaa, mitä lisäaineita elintarvike sisältää, kannattaa hankkia Evirasta E-koodiavain. Se on ilmainen opasvihkonen, jonka voi tilata esimerkiksi nettisivujen kautta (www.evira.fi).

– Nettisivuilta löytyy myös osio "elintarvikkeiden lisäaineet", joka taulukkomuotoisesti kertoo, kuinka paljon missäkin elintarvikkeessa on lisäaineita, tutkija vinkkaa.

Atsovärikohu säikäytti

Entäpä sitten lisäaineiden turvallisuus, riskit ja haitat? Dosentin mukaan kaikkien sallittujen lisäaineiden turvallisuus on selvitetty tarkoin, jotta niitä voi ylipäätään käyttää. Turvallisuus ei ole silti yhtä kuin täydellinen haitattomuus, sillä jotkut saavat lisäaineista yliherkkyysoireita tai suorastaan allergisia reaktioita.

– Tyypillinen tapaus on sellainen, jossa astmaatikko saa hengitysoireita säilöntäaine sulfiitista. Tai jos on herkistynyt tomaatissa olevalle lykopeenille ja syö ruokaa, johon on lisätty lykopeenista peräisin olevaa väriainetta, voi saada suun seutuun punoitusta ja kirvelyä.

Takavuosien atsovärikohu lisäsi pelkoa lisäaineita kohtaan Heinosen mukaan turhaan. Hän itse oli mukana Euroopan Elintarviketurvallisuusviraston EFSAn asiantuntijoiden joukossa selvittämässä atsovärien väitettyä yhteyttä lasten ylivilkkauteen ja kertoo, ettei havainnolle löytynyt tieteellistä perustetta.

– Suomalainen elintarviketeollisuus päätti jo aikaa sitten, ettei atsovärejä käytetä. Hyvä näin, mutta atsoväripelkoisen on muistettava, että niitä tulee tänne tuontielintarvikkeiden mukana, etenkin karamelleissa.

Lisäaineiden yhteisvaikutuksista lääkkeiden kanssa tunnetaan parhaiten asetyylisalisyylihapon, esimerkiksi aspiriinin, sekä säilöntäaine bentsoehapon ja askorbiinihapon väliset reaktiot. Jotkut aspiriinille yliherkät saavat siis samantyyppisiä oireita näistä säilöntäaineista.

Ravintolaruoka, myös etnisten ravintoloiden valmistama, saa sisältää vain EU:ssa sallittuja lisäaineita.

– Jos jotakin ei-sallittua löytyy ravintoloiden keittiöistä, se tiedetään heti ympäri Euroopan. Elintarvikkeista vastaavilla viranomaisilla on oma 27 maan sisäinen hälytysjärjestelmänsä.

Vaihda lisäaineettomaan

• Suosi ruoanvalmistuksessa peruselintarvikkeita kuten tuoretta lihaa ja kalaa, kananmunia, maitoa, tuoreita vihanneksia, marjoja ja hedelmiä – etenkin kotimaisia.
• Vaihda luomuun. Luomuruoka on joko täysin lisäaineeton tai sisältää huomattavasti vähemmän lisäaineita kuin tavanomaiset elintarvikkeet.
• Vältä viinikumimakeisia ja karamelleja, siirry suklaaseen.

Tunnista lisäaine

Pakkausmerkinnöissä lisäaine voidaan ilmoittaa esimerkiksi näin: säilöntäaine (Kaliumsorbaatti) tai säilöntäaine (E 202).

Lisäaineita ei ole helppo ryhmitellä yleisyyden mukaan. Eräitä aineita käytetään varsin paljon (= tasolla 1 g:sta/kg ylöspäin) jonkin suuren elintarvikeryhmän tuotteissa, kuten fosfaatteja lihavalmisteissa ja sulatejuustoissa, jolloin niiden kilomääräinen kokonaiskäyttö on suurta. Joitain aineita taas käytetään pieniä määriä (muutama mg/kg tai aina alle g/kg), mutta hyvin monessa elintarvikkeessa, kuten askorbiinihappoa tai lesitiiniä.

Alla on lista tavallisimmista lisäaineista ja käyttötarkoituksista.

Bentsoehappo ja bentsoaatit, E 210, E 211      säilöntäaine
Sorbiinihappo ja sorbaatit, E 200, E 202          säilöntäaine
Lesitiini, E 322                                            emulgointiaine   
Rasvahappojen mono- ja diglyserit, E 471        emulgointiaine
Askorbiinihappo ja askorbaatit, E 300, E 301     hapettumisen estoaine
Glutamiinihappo ja glutamaatit, E 620, E 621     arominvahvenne
Pektiini, E 440                                             sakeuttamisaine
Aspartaami, E 951                                        makeutusaine
Maitohappo ja laktaatit, E 270, E 325              happamuuden säätöaine
Sitruunahappo ja sitraatit, E 330, E 331           happamuuden säätöaine
Fosfaatit, E 339, E 450, E 451 ja E 452            stabilointiaine
Karotenoidit E 160a                                      elintarvikeväri

Lähde: Elintarviketeollisuusliitto

Kolme väittämää lisäaineista

1. Karkkien atsovärit aiheuttavat lapsissa ylivilkkautta.

– Tutkimuksissa yhteyttä ei ole löytynyt. Uuden Euroopan yhteisöjen asetuksen mukaan atsoväreistä vaaditaan varoitusmerkintä pakkaukseen heinäkuusta 2010 lähtien. Värin E-koodin jälkeen on pakkauksessa mainittava: ”Voi vaikuttaa haitallisesti lasten aktiivisuustasoon ja heikentää tarkkaavaisuutta”. Atsovärien koodit ovat E 102, E 104, E 110, E 122, E 124 ja E 129. Niitä käytetään etenkin makeisissa ja juomissa.

2. E-koodimerkinnän turvin elintarvikevalmistaja voi lisätä ruokaan mitä tahansa.

– Ei pidä paikkaansa. E-koodi on päinvastoin prosessoidun elintarvikkeen turvallisuustae: tiedät, mitä syöt, eikä se ole terveydelle haitallista.

3. Aspartaami aiheuttaa syöpää.

– Huuhaata! Aspartaamia sisältäviä virvoitusjuomia aikuinen voi halutessaan juoda vaikka 4 litraa joka päivä koko elämänsä ajan.

Vastaajana ETT, dosentti Marina Heinonen Helsingin yliopistosta.

Eviran esite Elintarvikkeiden lisäaineet on tilattavana postitse tai ladattavana kotitietokoneelle ilmaiseksi osoitteesta www.evira.fi.

Lue lisää lisäaineista.

Hyvä terveys/Essi Kähkönen 18.4.2012