”En voi sille mitään”

Kun ihmiset ajattelevat omaa persoonallisuuttaan, useimmat sanovat, että se menee todella syvälle. Jopa niin syvälle, että tuo salaperäinen "persoonallisuus" tuntuu joskus sotivan meidän etujamme vastaan. Esimerkkinä henkilö, joka ei voi vastustaa impulssejaan, ja katuu niitä myöhemmin. Aivan kuin hänessä olisi kaksi eri henkilöä: toinen pahantekijä, ja toinen, joka tuomitsee.

Tämä ristiriita selittyy sillä, että aivomme koostuvat kahdesta osasta. Vanhasta osasta nousevat impulssit, halut, pelot ja "selkäydinreaktiot". Sillä on ollut miljoonia vuosia aikaa kehittyä ja se toimii kuin unelma.

Aivojemme tietoinen osa taas on vanhaan osaan verrattuna hyvin pieni ja erittäin nuori. Sen tehtävä on kontrolloida vanhaa osaa, mutta se on helpommin sanottu kuin tehty.

Virginian yliopiston neuropsykologi Jonathan Haidt on verrannut aivojen vanhaa osaa norsuun ja tietoista osaa pikku-ukkeliin, joka istuu norsun selässä ja koettaa saada sen tottelemaan. Normaalisti tämä meneekin hyvin, sillä norsu taipuu pikku-ukkelin tahtoon, etenkin jos molemmat haluavat samoja asioita.

Jos norsu kuitenkin todella haluaa jotakin tai pelästyy jotakin, tai päättää pitää oman päänsä, pikku-ukkelilla ei ole mitään mahdollisuuksia estää sitä.

Persoonallisuutemme sijaitsee pitkälti norsussa. Voisi jopa sanoa, että persoonallisuutemme on tuo norsu.

Riippuu siis norsusta suhtaudummeko elämään negatiivisesti vai positiivisesti? Riippuu norsusta, asennoidummeko uusiin asioihin epäluuloisesti vai innokkaasti? Koska nämä piirteet tulevat norsusta, emme voi tietoisesti tuosta vain päättää, että nyt alan asennoitua uudella tavalla.

Elämilläkin on persoonallisuus

Kauan sitten ajattelin, että persoonallisuuteni on kuin Kuu – täynnä pieniä ja suuria kraatereita, jotka ulkopuolelta tulleet törmäykset olivat minuun pommittaneet. Kaikki  kokemukset, solvaukset ja kehut olivat osuneet ja muovanneet minusta ihmisen, joka olen tänä päivänä.

Sitten erehdyin metsään hollantilaisen lintututkijan kanssa. Hän väitti, että persoonallisuus on biologisesti määräytynyt ominaisuus. Jos ympäristössä on paljon vihollisia, alueella elää enemmän arkoja lintuja. Ei siksi, että linnut ovat muuttuneet vaarallisessa ympäristössä aroiksi, vaan siksi, että vain arat linnut ovat selviytyneet.

Vastaavasti ympäristössä, jossa ruokaa on niukalti, rohkeat yksilöt selviytyvät paremmin. Ne tutkivat ympäristöä rohkeammin, löytävät uusia ravinnonlähteitä, ja lähtevät herkemmin uusille elinalueille. Persoonallisuudet olivat siis selviytymistrategioita.

Eläimet voivat kertoa meille paljon myös siitä, miksi meillä on erilaisia persoonallisuuksia. Lintubongaritutuni pyydysti päivän aikana useita sinitiaisia ja laittoi ne yksitellen lintuhäkkiin. Häkki oli muutoin tavallinen lintuhäkki, mutta sen keskelle oli ripustettu lasten vaaleanpunainen kylpylelu.

Oli hämmästyttävää nähdä omin silmin, miten erilaisia kaksi sinitiaista olivat. Arka lintu vetäytyi nopeasti häkin nurkkaan ja tyytyi lähinnä tarkkailemaan tilannetta. Rohkea lintu sen sijaan liikkui lakkaamatta, nokki kylpylelua raivopäisenä, ja kiersi häkin seiniä.

Ihmisten persoonallisuuksissa on kysymys samasta asiasta. Matka savannilta meidän päiviimme on ollut pitkä, ja siihen on mahtunut lukuisia ympäristönvaihdoksia, jääkausia, kuivia ajanjaksoja ja vihollisuuksia naapuriheimojen kanssa. Ihmiset ovat selvinneet paremmin, jos yhteisössä on ollut monenlaisia persoonallisuuksia – varovaisia, seikkailunhaluisia, sovinnollisia ja omantunnontarkkoja. Eri persoonallisuuspiirteet ovat vahvuus tietyissä ja heikkous toisissa tilanteissa. Siksi ihmisyhteisöt ovat tarvinneet niitä kokonaisen sikermän.

Tutkijan mukaan linnuilla "arka" ja "rohkea" vastaavat ihmisten "neurootikkoa" ja "ekstroverttia". Linnut syntyvät näiden persoonallisuuksien kanssa; ne pysyvät koko elämän; ja ne periytyvät jälkeläisille.

Lue lisää persoonallisuuspiirteistä.

Hyvä terveys/Jani Kaaro   Koko artikkeli julkaistu Hyvä terveys 2/2012.