Kohta se taas alkaa. Ensin kuulostaa siltä, kuin ääni jäisi vaimeaksi rohinaksi nielurisojen sekaan. Sitten kumppani huokaisee syvään, ja pian pimeyttä sahaa tuttu rintalastaa tärisyttävä kuorsaus. Voi, kun en taaskaan ehtinyt nukahtaa ennen häntä!

– Kuorsaus tosiaan häiritsee vieressä nukkujaa eniten silloin, kun tämä on juuri nukahtamaisillaan. Syvän unen läpi kuorsausta ei välttämättä edes kuule, neurologian dosentti ja unitutkija Markku Partinen toteaa.

Kuorsaus on unihäiriöistä tavallisin, sillä jokainen kuorsaa joskus. Muita yleisiä unen häiriköitä ovat painajaiset, unissapuhuminen ja -kävely, hampaiden narskutus ja toistuva virtsaamisen tarve kesken yön. Ne kaikki voivat olla aivan harmittomia ja mahtua hyvän unen raameihin.

– Etenkin lapsilla ja nuorilla unihäiriöt kuuluvat kasvamiseen. Ne katoavat aikanaan, eikä lääkityksiä yleensä tarvita. Häiriöt muodostuvat ongelmiksi, jos niitä esiintyy hyvin usein ja jos ne saavat aikaan voimakasta aamu- tai päiväväsymystä. Silloin niihin kannattaa puuttua, Partinen sanoo.

Rintaliivit nurinpäin

Jos kuorsaa harvemmin kuin neljänä yönä viikossa tai vain tietyssä asennossa nukkuessaan, se tuskin kertoo terveysongelmasta. Omaa kuorsaamistaan ei välttämättä huomaa muusta kuin kurkun karheudesta aamulla: kuorsatessa suu on auki ja ilmavirta kuivattaa kielen ja nielun.

– Kaikki kuorsaavat eniten selällään, koska kieli valuu silloin tukkimaan nielua. Toiset taas kuorsaavat vain joko oikealla tai vasemmalla kyljellä nukkuessaan. Silloin auttaa, jos kääntyy jo ennen nukahtamista vastakkaiselle kyljelle tai jos pariskunta vaihtaa sängyssä puolia, Markku Partinen neuvoo.

Sopivan kiinteä ja muotoutuva tyyny saattaa vähentää kuorsausta. Kun nukkujan kaula asettuu hiukan takakenoon, ylähengitystiet aukeavat paremmin. Selällään kuorsaava voi myös kokeilla yöasuksi T-paitaa, jonka selkämykseen on ommeltu pari tennispalloa.

– Yksi asiakkaistani käytti tarkoitukseen vaimonsa rintaliivejä. Hän puki ne yöksi itselleen niin, että kuppiosat jäivät selän taakse ja kuppeihin sullottu täyte esti kääntymästä. Todella kätevää! Vaimoa vain pelotti, että mies unohtaisi riisua liivit aamulla töihin lähtiessään.

Risoja ja rasvakudosta

Lapsilla ja monesti aikuisillakin kuorsaaminen johtuu suurista kita- ja nielurisoista tai allergisesta nuhasta, joka pakottaa nukkumaan suu auki. Hoitona on silloin kita- ja nielurisaleikkaus tai allergialääkitys.

– Lapsen kuorsaaminen on niin hiljaista, että se voi jäädä huomaamatta. Sen sijaan kannattaa kiinnittää huomiota siihen, jos lapsi nukkuu aina suu auki. Se on merkki ahtaista ylähengitysteistä, Markku Partinen kertoo.

Aikuisilla kuorsausta aiheuttaa myös ylipaino, etenkin leuan alle ja vyötärölle kertynyt rasvakudos.

– Tämä sisäelinten ympärillä oleva rasva vaarantaa terveyttä, joten se kannattaa laihduttaa pois. On olemassa selvää näyttöä siitä, että rasvan mukana vähenee myös kuorsaus.

Lääkärin puoleen on syytä kääntyä, jos kuorsaukseen liittyy korahtavia ääniä ja hengityskatkoksia. Kyse voi silloin olla hoitoa vaativasta uniapneasta, joka vaivaa noin kolmasosaa kuorsaajista.

Jatkuvasti vessaan

Nokturia eli tiheä virtsaamisen tarve yöllä on yleinen vaiva, iäkkäillä hyvinkin tavallinen. Se voi johtua esimerkiksi virtsarakon pienestä koosta tai eturauhasen ongelmista.

– Tavallisia nokturian syitä ovat jokaöinen kuorsaus ja uniapnea. Jos aikuinen joutuu käymään joka yö vessassa 3–4 kertaa, uniapnean mahdollisuus pitää ehdottomasti tutkia, Markku Partinen tähdentää.
Uniapneassa ja jokaöisessä kuorsauksessa rintakehän sisäinen paine nousee. Se kasvattaa laskimopainetta ja venyttää erityisesti sydämen eteisiä, mikä puolestaan lisää virtsaneritykseen vaikuttavan hormonin määrää. Uniapneaan auttaa maskin kautta annettava ylipainehengityshoito.

Vessassakäynnit harvenevat hiukan, jos ei juo kovin paljon ennen nukkumaanmenoa. Saatavissa on myös lääkehoitoa.

– On aivan normaalia, että keski-ikäinen mies tai nainen käy vessassa pari kertaa yössä, kunhan hän nukahtaa sen jälkeen nopeasti uudelleen. Jos se ei onnistu, seurauksena on jatkuva univaje. Se alkaa tuntua terveydessä.

Tapaturman vaara on puolestaan lähellä, jos unilääkkeen avulla nukahtanut joutuu lähtemään yöllä vessaan. Hän kaatuu tavallista helpommin, koska lääke laskee verenpainetta.

Pimeää puhetta

Unissapuhumisesta ei ole mitään haittaa, mutta kiusallista se voi olla. Puhuja on hyvin kevyessä unessa ja saattaa jopa vastailla kysymyksiin. Kun hän kuitenkin näkee koko ajan unta, tarinat ovat todennäköisimmin puutaheinää.

– Puheesta voi erottaa sanoja ja virkkeitä, tai se on vain epämääräistä muminaa. Muminan äärimuoto on unenaikainen korina ja vaikerrus eli katatrenia. Siinä ääni tulee uloshengityksen mukana päinvastoin kuin kuorsauksessa, joka syntyy sisäänhengityksen aikana, Markku Partinen selittää.

Oma lukunsa ovat yölliset carusot, joille tulee kesken kevyen unen pakonomainen tarve laulaa.

– Huvittavaa kyllä, tiedän ihmisiä, jotka laulavat unissaan paremmin kuin valveilla, Partinen virnistää.
Unissapuhumista aiheuttaa etenkin runsas kahvinjuonti sekä jotkin lääkkeet ja uniapnea. Jos puhuu lähes joka yö, taustalla on usein uniapnea tai narkolepsia. Pelkkään puhumisen estämiseen ei kannata käyttää lääkkeitä. Jutustelu loppuu, kun sen syyt korjataan.

Kävelijän vaaran paikat

Unissakävely on jo harvinaisempi unihäiriö. Jos lapsi kävelee unissaan, yleensä isä tai äiti on tehnyt pienenä samaa. Aikuisista unissakävelijöistä lähes kaikki ovat harrastaneet sitä jo lapsena.

– Kiinnostavaa kyllä, jos nostaa kenet tahansa 5–6-vuotiaan lapsen varovasti vuoteesta pari tuntia nukahtamisen jälkeen ja pukkaa häntä hiukan, hän lähtee kävelemään, Markku Partinen huomauttaa.

Kävelijöiden reviiri vaihtelee. Joku kohottautuu hetkeksi vuoteen viereen hypistelemään esineitä, toinen suuntaa ulos ovesta, voipa pyrkiä auton rattiinkin. Kuljeskelu kestää tavallisesti alle 15 minuuttia, ja lopuksi kävelijä saattaa palata vuoteeseen.

Unissakulkija on vaarassa joutua onnettomuuksiin, vaikka hän osaakin väistellä esteitä. Hän voi erehtyä pitämään ikkunaa ovena tai lukitsemaan itsensä kodin ulkopuolelle. Siksi kävelijän kotona kannattaa pitää ulko-ovi takalukossa ja ikkunat turvasalvattuina.

– Lapsi voi myös käydä pissaamassa unissaan lattialle tai kaappiin. Kyse ei ole uhmasta eikä huolimattomuudesta, sillä hän ei ole tietoinen tekemisistään. Parasta on auttaa hänet ensin vessaan ja sitten takaisin omaan sänkyynsä, Partinen neuvoo.

Kävely käynnistyy yleensä, kun nukkuja nousee hetkeksi syvästä unesta pinnallisempaan. Siksi häiriötä voidaan joissakin tapauksissa hillitä lääkkeellä, joka vähentää syvän unen määrää.

– Jos kävelee unissaan hyvin usein, kannattaa tutkia, olisiko kyseessä yöllinen epilepsia. Se oireilee samalla tavalla.

Hampaat rikki puremalla

Yöllisiä purentahäiriöitä eli bruksismia on kahta lajia, molemmat yhtä harmillisia.

Kirskuttaja puree hampaita vastakkain niin kovaa, että niistä lähtee kirskahteleva ääni, kuin jäärailosta. Paine on niin ankara, että hampaiden kiilteeseen voi syntyä halkeamia. Kirskuttelu saa aikaan myös kasvo- ja pääkipua, ja sen tunnistaa jännittyneistä puremalihaksista.

Narskuttaja puolestaan hankaa hampaita yhteen sivusuunnassa ja saa aikaan hyvin epämiellyttävän äänen. Narskutus kuluttaa vähitellen hampaiden purupintoja.

– Kirskuttajilla ja narskuttajilla on usein myös levottomien jalkojen oireita, eli bruksismi liittyy mahdollisesti häiriöön keskushermoston välittäjäainejärjestelmässä. Siksi levottomien jalkojen hoitoon tarkoitetut dopamiiniagonistit toimivat joskus tässäkin, Markku Partinen sanoo.

Stressi lisää purentahäiriöitä, joten terapia ja ahdistusta helpottava lääkehoito saattavat auttaa.

– Öisin käytettävä muovinen purentakisko suojaa hampaita, muttei paranna itse vaivaa. Bruksismi voi valitettavasti jatkua läpi elämän. Leuassa on myös niin valtava voima, että vaikeasta bruksismista kärsivä saattaa purra kiskon puhki kolmessa kuukaudessa.

NORMAALI YÖUNI:

• kestää 6–9 tuntia
• sen aikana voi heräillä muutaman kerran, mutta nukahtaa nopeasti uudelleen
• nukkuja nousee aamulla suhteellisen virkeänä

APUA UNIONGELMIIN:

• terveyskeskus- tai työterveyslääkärin lähetteellä jatkotutkimuksiin
• suurimmissa sairaaloissa hoidetaan ainakin uniapneaa ja levottomia jalkoja
• yksityiset uniklinikat (Espoo, Helsinki, Tampere, Turku, Oulu)

LUE LISÄÄ unettomuudesta .

Tarja Hirvasnoro/Hyvä Terveys