kehtaako tai kannattaako tunnustaa puolisolleen, että on ainakin vakavasti harkinnut pettämistä? Eikö se ole jo melkein kuin olisi tehnyt sen?
Kun on kerran oppinut, ettei parisuhteessa ole salaisuuksia, on vaikea ruveta salaamaan. Toisaalta tunnustaminen tekisi elämästä yhdessä vaikeampaa. Teet niin tai näin, aina menee hullummaksi.

Eikös tuollaisesta tule vain paha mieli puolisolle? Ja mitä hyötyä siitä on? Minä en ainakaan tuollaista kertoisi, en halua aiheuttaa pahaa mieltä puolisolleni. Ja jos kyseessä on pelkkä asian harkinta, eihän siinä ole mitään tunnustettavaa.
Toki olen sitä mieltä, että parasta on ollla pitämättä salaisuuksia parisuhteessa, mutta rajansa kaikella. Sehän on lähes sama asia, kuin esim. jos ystäväsi olisi ostanut uuden asun, joka olisi mielestäsi aivan kamala, mutta olisit varmaankin mielipiteestäsi hiljaa etkä sanoisi hänelle päin naamaa, että asu on kamala mielestäsi. Muutenhan ystäväsi pahoittaisi mielensä aivan turhan takia.
Käytä tervettä järkeä siinä mitä sanot ja mitä jätät sanomatta.

Älä ihmeessä murehdi tuollaisia, parisuhteenne vaikuttaa olevan hyvällä tolalla, jos kerran periaatteena on olla salailematta asioita. Mutta kaikkia ajatuksiaan ei sentään tarvitse toiselle paljastaa! Teot kyllä kertoisin.

Pidä hyvä ihminen kiinni ajatuksen vapaudestasi vaikka parisuhteessa eläisitkin. Eikös se ole hyvä, että voi edes mielikuvituksessa seikkailla. Et ole loukannut ketään, toivottavasti et edes itseäsi. Ehkäpä tarvetta pettämiseen ei tulekaan kun suhtaudut vähän rennommin itseesi ja muihin.

Olen samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa. Ajatuksissaan voi tehdä mitä vain, ja on hyväkin välillä haaveilla ja unelmoida hassuistakin asioista. Tärkeintä on tehdä se mikä on oikein todellisessa elämässä!

Ei kannata kertoa.Itse olen keski-ikäinen mies ja mietin samoin koska vaimoni ei suostu seksiin kun kylpylälomalla tässä vinkki naisille pihdatkaa vähän niin pääsee kylpylään joka viikonloppu

Kylpylöille hyvä markkinoinnin paikka!

Mielestäni harkinta ei ole sama asia kuin teko, mutta sinun pitäisi miettiä, miksi harkitsit pettämistä ja kun keksit sen syyn, keskustella siitä puolisosi kanssa.

Keskusteleminen noin niinku "periaattellisella tasolla" herättää puolisossasi jatkuvan epäilyn. En suosittele.

"Pitäisikö minun hankkia rakastaja?" kysyin mieheltäni vasta pari tuntia sitten! Siitä virisi varsin hyvä keskustelu - minulle eivät riitä hänen vähäiset kosketuksensa, olemattomat sanansa saati harvat seksikerrat.
Olen todella harkinnut ulkopuolista ihmistä, mutta tuskin tätä toteutan, ennen eroa ainakaan. Miehelläni ja minulla on mennyt jo pitkään huonosti... En tiedä olisiko sitten parempi vaihtoehto etsiä lämpöä jonkun muun sylistä ja pysyä aviossa, jossa ei ole muuta yhteistä kuin lastenhoito ja kätevä asumisjärjestely. Tulemme kavereina toimeen mieheni kanssa, mutta siihenpä se sitten käytännössä jää...
Jokainen toki harkitkoon miten toiselle osapuolelle ajatuksistaan kertoo, jotta ei tuhoa turhaan vaikeassa tilanteessa olevaa parisuhdetta. Jo ajatus vieraissa käymisestä on kuitenkin merkki jostain... Mistä se kertoo minun tai sinun kohdalla - syyt voi olla erilaisia.