Miettikääpä itse omalle kohdallenne, jos mies sanoo sinulle, että voisinpas käydä vähän vieraissa, niin miltäs tuntuisi?

Pahalta. Todella huonoa huumoria ja jos tosissaan niin ...

Kaikkein pahinta,mitä voi toiselle tehdä,on pettää toisen luottamus.Kun sen rajan ylittää,joutuu todella tekemään työtä,että voi toiseen enää uskoa.Ja se sattuu,uskokaa pois,lujaa ja vieläpä molempiin.Jos tälläisiä tunteita viriää,että haluaa toista kuin omaansa ihan tosissaan,kannattaa miettiä tarkoin,mitä kaikkea siitä voi seurata.Kysehän on puhtaasti valinnasta.Ja jos tietää menevänsä ja tekevänsä ennenpitkää jotain toisen selän takana,eikö silloin ole parasta puhua asiasta toiselle,kertoa suoraan,mitä ajattelee,mitä vaille tuntee jäävänsä.Me kun emme voi toistemme ajatuksia tietää.Silloin toinen voi hyvässä lykyssä yrittää suhteen eteen enempi,täyttää toisen tarpeita ja vastata täydemmin toisen tunteisiin.Antaa toiselle mahdollisuus korjata tilanne.Jos yrityksestä huolimatta suhde ei toimi,niin eikö kaikkien kannalta ole parempi erota ja antaa mahdollisuus tyytyväiseen elämään.Elämä kun on tosi lyhyt,emmekä toisiamme omista.Keskustelu on vietävä loppuun asti,eli sovitaan mahdollisimman tarkoin tulevaisuudesta,siitä mitä halutaan ja mihin pyritään.Ja siitä pidetään sitten kiinni.Kokeillaan uusia toimintatapoja vaikka seuraavat puoli vuotta ja sitten katsotaan tilannetta uusiksi.Ja ainahan on ulkopuolista apua saatavilla,pariterapiaa tai seksuaaliterapiaa.Kyllä meidän jokaisen parisuhteessa elävän on otettava vastuuta omista valinnoista ja toisistamme,tehtävä työtä myös toisen eteen.Sitä on oikeus odottaa toiselta,kohtuudella.Ajatuksia,fantasioita saa ja mielestäni pitääkin jokaisella olla,eikä niitä tarvitse kumppanille kertoa jos ei halua.Eivät ne ketään vahingoita,kun jäävät vain ajatuksen taholle.Samoin ihmiset tuppaavat pitkissä liitoissa välillä ihastumaan toisiinkin ihmisiin(niiiin inhimmillisiä olemme ja epätäydellisiä loppuun saakka...),mutta niistäkään ei ole harmia muutoin kuin,jos toinen tekee jotain aloitetta ihastuksensa suuntaan.Eli haaveilla mielestäni saa,sitäkin kohtuudella.Ajatuksiaan pystyy valvomaan ja kääntämään suuntaa,jos on tarvetta eli jos rupee liikaa miettimään.millaista tai mitä muiden kanssa olisi.Ja kun katsoo kumppaniaan,kannattaa katsoa hyvin tarkkaan.Miettiä hyviä puolia ja tekoja,ja myöskin,näkeekö edessään onnellisen ja tyytyväisen ihmisen.Joskus sekin on todella antoisaa,että tekee toiselle sen,mitä haluaisi itselleen tehtävän..

Kirjoitat noista asioista hyvin harkitusti ja viisaasti; juuri tuossa esittämälläsi tavoin minäkin nuo asiat olen ymmärtänyt ja hahmottanut - mutta Sinä kielensit (verbaalistit) ne niin hienosti. Monet kiitokset!

Niin,nykypäivänä vain tuputetaan joka paikasta tätä "hetken huumaa",elämän pitäisi ja tulisi olla hurjan antoisaa miltei koko ajan ja meitä kehoitetaan katselemaan tiiviisti vain omaa napaa ja etua..Mitenkähän parisuhteen laita on,jos näin kumpainenkin toimii ja täyttää omia halujaan toisesta piittaamatta..?Se vain on niin,että hetken hurmaa on runsain mitoin tarjolla,mutta aitoa ja hyvää,rehtiä suhdetta voi joutua etsimään hyvinkin pitkään.En usko sekunttiakaan,että itsekäs,epärehellinen elämä tekisi ketään kovin onnelliseksi,päinvastoin.Inhimmillisiä ja epätäydellisiä olemme jokainen,kaikki tekevät virheitä,mutta niistä voi ja pitäisi ottaa opiksi.Haaveet,unelmat ja fantasiat tekevät elämästä helpomman,ja ikävän ja ehkä tylsänkin elämänvaiheen siedettävämmäksi eivätkä loukkaa ketään.Mitä parhainta jatkoa ja mukavaa kesää toivottelen