Joskus tuntuu todella vaikealta pitää omasta ystävästään, joka heittää silmille sellaisia epäreiluja mielipiteitä, että tekisi mieli vastata kiukuspäissään "samalla mitalla". Mutta silloin ystävyys olisi entinen.
yritän ajatella, että taustalla on muita asioita/ihmisiä/ikävyyksiä, jotka painavat. Mutta entä jos minä purskahtaisin samalla tavalla? Olisimmeko enää ystäviä?
Hyviä, pitkäaikaisia ystäviä ei ole paljon, siksi niistä haluaa pitää kiinni. Mutta hinta on välillä aika kova.

Onko ystäväsi vain luonteeltaan todella suorapuheinen? Hän ei välttämättä ollenkaan ajattele mielipiteidensä loukkaavan sinua. Oletko koskaan maininnut asiasta hänelle, ehkä voisit varovasti ottaa asian puheeksi hänen kanssaan?
Itse en monesti ollenkaan huomaa olevani töykeä joissain tilanteissa, mutta tajuan sen vasta kun seurassani oleva mieheni jälkikäteen ottaa asian puheeksi ja esim. kysyy miksi vastasin jollekulle niin töykeästi. Olen monesti aivan ällistynyt, sillä en ole edes huomannut tai tajunnut olevani töykeä. Suosittelen, että mikäli et halua ottaa asiaa puheeksi ystäväsi kanssa, suhtaudut vain jatkossa hänen puheisiinsa niin että annat niiden mennä toisesta korvasta ulos, sillä hänellä varmaan vaan on hiemn töykeäpi tyyli puhua asiasta. Tärkeintä olisi olla katkaisematta ystävyyttä tällaisen seikan vuoksi, se varmaan harmittaisi jälkikäteen.

Kannattaa ehkä ottaa asia varovasti puheeksi, mutta älä ainakaan suoralta käsin katkaise ystävyyttä tuollaisen asian takia.

Joskus kyllä vaikeneminen on kultaa.

Kannattaa kyllä vaalia hyvää oloaan. Jos jonkun ihmisen seura masentaa, hän ei tee hyvää sinulle eikä ole "ystäväsi". Minä ainakin suojelen itseäni sellaisilta ihmisiltä, joiden seurassa olon jälkeen tunnen itseni huonoksi. Ystävyyshän on juuri sitä että elämä olisi vähän kevyempää yhdessä. Vanhoissa suhteissa ei kannata roikkua tavan vuoksi, uusia ihmisiä kyllä löytyy kun itse on avoin.

minusta sellaisen ystävän voi hylätä. Kyse ei ole ystävästä.